1990-luvun Islannissa tehtiin havainto, että valistuksesta ja lainsäädännöstä huolimatta nuoret tekevät välillä hölmöjä valintoja ja muun muassa käyttävät päihteitä.

Itse asiassa islantilaiset nuoret olivat tuohon aikaan Euroopan humalahakuisimpia. Vaikeuksiin joutuneelle nuorelle heristettiin sormea ja kehotettiin kieltäytymään tomerammin tilanteissa, joissa päihteitä tarjottiin.

Ne, jotka eivät osanneet, pystyneet tai halunneet, olivat menetettyjä tapauksia. Menetettyjä siksi, että alajuoksulla ei koskaan ollut riittävästi lastensuojelun ammattilaisia, kuraattoreita, poliiseja, opettajia, valmentajia tai vanhempia ottamaan kiinni jokaisesta virtaan kadonneesta lapsesta. Islannissa ymmärrettiin, ettei päihteiden käyttö vähene opettamalla lapsia kieltäytymään, vaan poistamalla tällaiset valinnat lapsen ympäristöstä.

Vain pieni osa

Itse asiassa päihteiden käytön vähentäminen on lopulta vain pieni osa lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvässä islantilaisessa toimintamallissa. Yläjuoksulla ymmärrettiin, että lasten ja nuorten elämässä on sekä suojaavia- että altistavia tekijöitä, jotka eivät vaikuta vain päihteiden käyttöön, vaan sosiaalisiin ja elämän hallinnan taitoihin sekä hyvinvointiin paljon laajemmin.

Eivätkä lapset olleet niitä, joita tuli valmentaa, vaan lasten vanhemmat, lasten kanssa tekemisissä olevat ja ympäristöstä päättävät aikuiset. Kun ei yritetty korjata lasta, vaan ympäristöä, tulokset olivat ennennäkemättömät. Vain väestötason muutoksilla saadaan väestötason tuloksia.

Hallinnollinen osa sote-uudistusta mahdollistaa ylävirran ymmärrystä ja sinne kohdentuvia tekoja monenkin merkittävän ilmiön tai kansansairauden osalta. Vaikka merkittävimmät vaativat hyvinvointialueen lisäksi muita sidosryhmiä laajasti mukaan tai jopa vetämään muutosta, pelipaikka- ja aika näille muutoksille on nyt, kun rakenteet sen mahdollistavat. Väestötason tuloksia tarvitaan.

Sijoitus kannattaa

Väestötason tuloksien hakeminen on pitkäaikaista sijoittamista. Tarvitaan aikaa, ennen kuin voittoja voi kerätä.

Voitot riippuvat valinnoista ja vähän onnestakin. Usein voitot kannattaa käyttää uusiin sijoituksiin, eikä jokainen sijoitus voi olla jackpot. Jotkut sijoitukset ovat eettisesti arvokkaampia kuin toiset ja kurssia on seurattava ahkerasti. Viisas sijoittaja tietää, milloin luopua ja milloin jatkaa ja ottaa riskit vain siinä, missä kestää hävitä.

Lasten ja nuorten hyvinvointiin sijoittaminen on paras mahdollinen kohde eettisesti, mutta siinäkin panostuksen pitää johtaa tuottoihin, eikä jokainen euro aina tuota toista tulevaisuuteen. Pelkkä interventio ei ole arvokasta, eikä alajuoksulle resurssin lisääminen ole ratkaisu, sillä virta vie aina jonkun mennessään.

Hyvinvointialueen hartiat eivät riitä kadonneen vanhemmuuden hoitoon, eikä lapsia voi korjata, jos vika on aikuisten luomassa ja sallimassa ympäristössä.

Etelä-Karjalassa tutkimmekin parhaillaan yhdessä kuntiemme kanssa Islannin mallin periaatteiden soveltuvuutta maakunnan kokoisena, yhdessä johdettuna muutoksena. Jokainen osapuoli tietää, että panostukset ovat mittavia, mutta voitettavanakin on enemmän kuin koskaan. Kysymys ei lopulta ole juurikaan siitä mitä, vaan siitä kuka ja millä rahalla. Se, että keskustelu on aloitettu ja etenee, on jo kävelyä ylävirtaa kohti.

Mitä islantilaisiin nuoriin tulee, he eivät tiedä kasvavansa minkään erityisen mallin alla tai oikeuksiensa – jos päihteiden käyttö alaikäisenä ja rajattomuus niihin kuuluvat – olevan poljetut.

Heistä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa koulunsa ja lähiympäristönsä kehittämiseen konkreettisesti ja harrastaa oman kiinnostuksen kohteensa mukaista laatuvalvottua harrastusta. Heistä suurimman osan päihteiden kokeilun ja käytön aloitus viivästyy eurooppalaisiin ikätovereihinsa nähden merkittävästi, ja suurimman osan vanhemmat osallistuvat mallin mukaisesti sosiaalisen pääoman kasvattamiseen alaluokista alkaen.

Ylävirran työ näkyy terveyden- ja sosiaalihuollon käytössä, päihteisiin liittyvien rikoksien ilmaantuvuudessa, vanhempien ja nuorten osallisuudessa ja ehkä vähän jalkapallomenestyksessäkin.

Kun kaikki pelaa, maaleja syntyy, myös hyvinvointialue- ja kuntapelikentällä.

Kirjoittaja toimii palvelutehtävässä Etelä-Karjalan hyvinvointialueen johtajana.